Kissoja ja reppuja...

Syyskuun aamulenkeillä ei voi olla ihailematta luonnon värejä ja tuoksuja.
Mietinkin aamulla milloin syyskesä todella vaihtuu syksyksi.. lokakuussa???
Nyt en voi ainakaan sanoa, että olisi syksy. Maahan tippuneet lehdet kertovat syksyn olevan tulossa... mutta....

KYSYINEN KISSA EI OLE TAPAAMAMME YKSILÖ.

Aamulenkillä törmäsimme meidän kulmakunnalle majoittuneeseen isoon, mustaan, pitkäkarvaiseen kissaan. Tämä kissa on siitä omituinen, että se hyökkii koirien päälle. Siis suorastaan alkaa juosta kohti kun huomaa koirien tulevan lenkillä vastaan.  Kuulinpa viikolla, että kysyinen kissa oli kurittanut mäyräkoiraurosta oikein äidinkädestä (narttukissa kuulemma on). Ellei kyseinen koira vielä pelännyt kissoja - nyt pelkää.

Ilmeisesti noteerasi meidän Ollin kissaksi (valkoinen pallopää ja karvainen turkki), sillä kävi muutaman kerran puremassa Ollia korvaan.

Aamulenkillä tapasimme myös setäihmisen, joka ei muuten meidän huomiotamme saanut ellei hänen reppunsa olisi ollut selässä - huvittavasti - väärinpäin ☺. Mainittakoon, että vaikka oli varhainen sunnuntaiaamu - kyse ei ollut muutakin kuin itseluottamusta nauttineesta sedästä. 

Tuleva opiskeluviikko (kiireinen, työntäyteinen) onkin tässä taasen alkamassa. Pitääpä vielä tankata voimavaroja tulevaan viikkoon - vaikkapa illalla piristävällä lenkillä ♥.