Täällä taasen

Hei kaikki lukijamme !

Olemme täällä jälleen.

Vuosi 2013 vaihtui meillä vuoteen 2015!

Bichonperheemme on kasvanut herttaiselle Roomeo -juniorilla.
Yammy ja Olli eivät aina jaksa temuta samalla menolla eli junioriamme koulutetaan välillä melkoisenkin äänekkäästi.

Vieraamme saattavat kysäistä "tekevätkö nuo tuolle pennulla pahaa??" kun kukaan meistä ei korvaansa lotkauta senioriemme kohoavaan äänenvoimakkuuteen.

Eivät toki Olli ja Yammy Roomeota syö - opettavat vain koiramaailman universaaleja sääntöjä.
Ja Roomeo ne on melkoisen opinhaluisena omaksunut - vähitellen.

Olli viettää truuttakautta. Vielä viikon kaulus koristaa neitoamme leikkauksen jäljiltä. Pitkäaikaisten vaivojen syyksi paljastui melkoisen runsasvalikoima virtsakiviä, jotka eivät edes pissanäytteissä mitenkään paljastaneet itseään.

Nyt toivutaan leikkauksesta ja tikkienpoistoon on 7 päivää.

Ps. Mummin muruset Jessi ja Veera ovat kasvaneet kovasti. Vauvasta on varttunut leikki-ikäinen ja leikki-ikäisestä eskari.  Mutta eipä makeaa mahan täydeltä, joten palamme päivittämään lomakuulumisia pikoihin. Poikkeapa sivuillamme - me olemme nyt täällä.

Maaliskuu maata näyttää - lumet sulaa ja ojat täyttää...

Juupa juu. Voisin vienosti vakuuttaa, että meillä täällä oli sellainen vuosisadan myräkkä (12.3.2013) ettei parempaa olla voisi. Lunta tuli ovista ja ikkunoista. Eipä tuolla ulkona voinut liikkua - sillä siellä sananmukaisesti HUKKUI lumeen.

Piskuiset bichonimme ottivat kyllä lumiriemuista kaiken irti kun emäntä oli ensin kaivanut koirille "juostavan" ulkoilureitin ulkoiluaitaukseen. Luojan kiitos oli, että lumi on sellaista kevyttä lunta. Mutta kivan hien tuostakin hommelista sai.

Jotenkin tuntuu, että meikämaija ainakin pian lyö hanskat tiskiin tämän lumiannostelun vuoksi. Tuntuu, että tämä ei ennen ensi talvea ennätä sulaa. "Uusi lumi on vanhan surma.." jaa-a jaksaisko tuohon uskoa. Nimittäin tuntuu että täällä tiistaina tuli liki metri uutta lunta "tappamaan" vanhaa.

Niitä lämpimiä maaliskuun arskapäiviä siis odotellessa (... jolloin noi lumet sulaa!!).

.. josko joulu meillä olisi ainainen....

No, ei nyt varmaankaan ihan jokapäiväinen joulu. Kerran vuodessa se on todella tervetullut vieras. Tänäkin vuonna vaan harmittavan vähän sain valmisteltua tätä odotettua vierasta. Mutta eipä tuo ole kumman kranttu eli joka torppaan se tulee vaikkei taloa niin katosta lattiaan siivoaisikaan tai leipoisi viikkotolkulla ihan hullunkiilto silmissä.

Joulupukin vierailu kuuluu jokavuotiseen traditioomme. Nyt Jessi (4 v) oli jo hieman tottuneempi pukin vierailuun. Olihan tonttu toimittanut Jessille kirjeenkin mummolan leikkimökin verannalle - leikkimökkiin kun ei päässyt, koska sen oven edessä oli nurmikon ilmastoija talvisäilössä (kiitos, että varastotila on vähän vähissä tätä nykyään). Veera (2 v) oli taas sitä mieltä, että moisen puhanutun ei tänne tarvitse tulla.  Mutta lahjavuoro lepytti tämänkin temperamenttisen nuoren neidon. Jopa yhteiskuvaan pukin kanssa lupautui. Pukki ei vaan saanut koskea häneen - eikä sen puolin isosiskoon Jessiinkään.

Yammylle joulupukki oli vaatetuksensa värinen - kuten aikaisempinakin kuutena jouluna. Tähän ei auta tippaakaan se, että itse saapui kotiimme jouluaattona 2006!

Joulurauha on siis hiipinyt joululoman ajaksi taloon. Mikäs on mukavampaa kuin nauttia kynttilän valosta ja joulusuklaasta ja ... lomailla.

Oikein hyviä joulunvälipäiviä kaikille lukijoillemme ♥

Marraskuu - vuoden märin ja synkin kuukausi

Otsikon mukaiseen johtopäätökseen olen tullut minäkin - tämän sateisen kesän johdattelemana.
Jos nyt en ole mikään talvifriikki niin - 5 asteen kuivat pakkaskelit "maistuisi" mullekin - ilman sitä pääkallokeliä. Kiitos ♥.

Tämä pimeys on saanut minutkin tarttumaan noihin sisustusvaloihin ja niitä on sijoitettu jo niin ulko- kuin sisätilohin piristämään ja luomaan tunnelmaa.

Esiopettajan päivät ovat täyttyneet innokkaiden esioppilaiden tiedonhalun ruokkimisesta ja vanhempainvarteista.  Taitaa olla niin opettajalla kuin lapsilla ajatukset jo kovasti siinä joulunajassa.

Perheemme karvainen kaveri Yammy alias Leeward´s One Lucky Fella vietti tässä juuri 6-vuotissynttäreitään. Iloinen bichonkaveri on perheen ilopilleri. Yammy johtaa laumaansa. Olli - tyttö nimeltä Olivia - siis saa varmaa otetta omasta paikastaan. Tosin tarvittaessa Ollikin osaa näyttää Yammylle paikan. Joka-aamuiset aamulenkit herättelevät emännän aamutoimiin. Iltapisulenkkikin pitää talonväen kummasti päiväjärjestyksessä. Bichonin omistajan tapaan odottelemme täällä sitä aikaa kun maa jäätyy ja valkoturkkiset seurakoiramme pääsevät ulkoilemaan vapaammin.

Tuluvii pohojanmaa....

Niin on tulvat laskeutuneet uomiinsa ... mutta vahingot ovat jääneet. Eipä tätä pieni ihmismieli voi ymmärtää miten täällä pohojanmaalla voi tuollaiset tulvat kehittyä. No, satoihan sitä vettä ennennäkymättömän paljon... mutta eihän meillä tää mitään järviseutua ole. Pelkkä pahanen Kyrönjoki. No, hienot uudet tehostetun metsänhoidon metsäojitukset sitten laskivat vedet pitkin matalikkoa. Oli se näkemisen arvoista... ja sai pienen ihminen pohtimaan kuka täällä oikein "määrää".

Vesisateet eivät toki ole loppuneet vaikka parissa päivässä satoi kuulemma koko lokakuun vedet. Nyt sitten viissiin on tullut marraskuun vesiäkin pari viikkoa?! Jotenkin tää koko kesä tuntuu olleen koskeahko .. vaikkei ekaakaan siideripulloa olisi avannut. Edes puutarha ei päässyt kukoistukseen...

Pianhan tässä alkaa olla joulupuuhat käsillä... lokakuu vaan tuntuu olevan niin turkasen pitkä. Marraskuu ja kas ollaankin joulukuussa. Ekat joulukuvastot ja "Kurkistus Jouluun" - tapahtumat ovat näillä näppäimillä. Parempi on vielä olla kovasti kurkkimatta noihin kuvastoihin.

Koululaisten syyslomaviikko alkaa olla loppupuolella. Minäkin täällä parantelen tätä kamalaa flunssaketjua. Tuntuu, että kun yksi flenssu alkaa olla loppumassa - toinen jo koputtelee ovelle. Liian kauan olen ollut päivähoitorintamalta koulun penkillä. No, osasyy voi tietysti olla päiväkodin rakenne. Pieniä paaperoita aivastelemassa ja nuhaneniä pyyhkimässä nenuja paitaasi. Siis tätä flenssukauden iloa.. tai vähemmän iloa.

Tämän oman miniloma vol. 2 käytän uusien silmälasien hankitaan ja puutarhan talvilaittoon. Ja tietysti mein Veeran 2-vuotissynttäreihin ♥. Hieman etukäteen.. mutta sopivasti lomalaiset ennättävät juhlistamaan sankaria.

Aavistus syksyä?

Kesä on alkaa olla ohi. Tänä aamuna kaipasin aamulenkillä kello 5 aikaan jo hansikkaita. Juuri leikattu naapurin nurmikenttä hohti valkoista kuuraa - syksy on siis läsnä. Omenat, viinimarjat ja koko syksynsato on pian parhaimmillaan. Ei muuta kuin kerätkäämme se talteen - talven varalle. Itse tankkaan päivittäin mustia viinimarjoja ja karviaisia. NAM!

Keväällä laitettu juurikasmaa tulvii perunaa ja muutama kehäkukkakin sitä koristaa. Niin.. ja ne valkosipulit. Ne saavatkin jäädä talvenyli muhimaan sinne. Suomen suvihan on aivan liian lyhyt valkosipulille - kaksivuotisena siitä saa jo kummasti satoa.

Aavistus syksyä - huomaatko ?

Tyttäreni on tänä kesänä kunnostautunut valokuvauksessa. Toinen toistaan kauniinpi kuva on päässyt albumiin. Myös ikimuistoisesta pionikuvasta on valmistettu jättitaulu olohuoneen seinälle.

Puhuttelevin kuva on kuitenkin aika tuore - toissaillalta Myllyn rannasta otettu "aavistus syksyä".
Kuvassa värikkäät lehdet koristavat juoksevaa vettä. Mutta kun oikein tarkasti katsoo - kuvan alalaidata erottaa kasvot vedessä. Näetkö sinä ne?

..aivan kesän kynnyksellä ♥.

Toukokuukin alkaa kääntyä kohti kesää. Sitä ihan virallista K-E-S-Ä-Ä!!
Koulut vetelevät viimeisiään... jopa siinä määrin, että oma 2,5 vuoden opintokokonaisuus on tutkintotodistusta vaille valmiina.

Perjantaina 25.5. klo 11 Seinäjoen Areenassa meidät julkistetaan virallisesti laaja-alaisen sosiaalisen koulutusohjelman suorittaneiksi sosionomeiksi (AMK). ♥♥♥.

Onhan tätä päivää odotettu.. sen 2,5 vuotta. Haikeus kuitenkin täyttää mielen.. ne ihanat, opiskelukaverit suuntaavat kaikki uusiin haasteisiin. Ja niinpä suuntaan minäkin. Eiväthän opettajat sitä turhaan koulutusaikana meille korostaneet.Toisaalta mieli on haikea - enää ei ole lähijaksoa, jonne me asosko 16 kokoontuisimme pohtimaan esseiden palautuspäiviä, palautuspäivien näännyttävää määrää tai ... muuten vain reflektoimaan tätä ja tässä. Joku viisas on joskus sanonut "kaikella - hyvälläkin - on aina alku ja loppu!".
Tämän hyvän loppu on nyt perjantaina. Varataan nessuja iso kassillinen mukaan.

Tämä alkanut viikko on siis täynnä töitä - niitä aivan oikeitakin - ja muuta valmistelevaa puuhaa.  Toisaalta tästä viimeisestä opiskeluviikosta olisi otettava kaikki irti ♥.